Sukulaisilla oli vaikutusta lasten kuolleisuuteen historiallisessa Suomessa

Ihmislaji on yhteisöllinen kasvattaja, sillä vanhempien lisäksi myös muut läheiset osallistuvat lasten kasvattamiseen. Lahdenperän ja kumppaneiden tutkimuksessa selvitettiin eri sukulaisten läsnäolon vaikutusta lapsikuolleisuuteen.

Aineistona tutkimuksessa hyödynnettiin luterilaisen kirkon historiallisista kirkonkirjoista kerättyjä laajoja väestötietoja. Niiden avulla voidaan tutkia, miten eri sukulaisten läsnäolo liittyi varhaislapsuuden selviytymiseen esiteollisena aikana. 1700-luvun alkupuolelta olevat Ruotsi-Suomen kirkonkirjat ovat Euroopan vanhimpia väestörekistereitä. Niihin sisältyvät kaikki maan syntymät, kuolemat, avioliitot ja siirtymät seurakuntien välillä.

Tutkimuksessa havaittiin, että isän puoleisten sukulaisten läsnäolo ja suurempi määrä olivat yhteydessä lapsikuolleisuuden lisääntymiseen. Yhteydet olivat havaittavissa varakkaimmissa perheissä, mikä johtuu perintökäytännöistä ja resurssien jakautumisesta.

Äidin puoleisen isoäidin läsnäolo taas oli yhteydessä lapsikuolleisuuden vähenemiseen, ja se vaikutti eniten köyhimmissä perheissä, jotka todennäköisesti tarvitsivat isoäidin panosta enemmän kuin varakkaat perheet.

Tutkimuksen tulokset tuovat uutta tietoa sukulaisten merkityksestä ja viittaavat siihen, että sukulaiset voivat tarjota tukea tai muita resursseja mutta myös kilpailla rajallisista resursseista ja hoidosta. Vaikka ydinperhe on nykyään normi kehittyneissä maissa, kuten Suomessa, se on historiallisesti ja monissa muissa kulttuureissa poikkeus. Tulokset antavatkin laajemman näkökulman ihmisten perhe-elämään ja lisäävät ymmärrystä ydinperhemallin tuomista rajoituksista ja mahdollisuuksista.

Lue lisää

Lahdenperä, M., Salonen, M., Hiraoka, T., Seltmann, M.W., Saramäki, J., & Lummaa, V. (2025). Close and more distant relatives are associated with child mortality risk in historical Finland. Evolutionary Human Sciences 7, e5, 1–18. https://doi.org/10.1017/ehs.2024.47