Tiede-lehti: Suku pitää pintansa

Ovatko suhteet ystäviin ja kavereihin tulleet nykypäivänä tärkeämmiksi kuin suhteet sukulaisiin? Tätä pohditaan Mirkka Danielsbackan haastattelussa Tiede-lehdessä.

1990-luvulla sosiologiassakin ajateltiin ystävien nousevan sukulaisia tärkeämmiksi, kertoo Turun yliopiston sosiologian apulaisprofessori ja NetResilience-konsortion ikääntyvä Suomi -tutkimuksen johtaja Mirkka Danielsbacka.

Myöhemmin huomattiin, että yhteydenpito sukulaisiin tai heidän merkityksensä ei ollut kadonnut minnekään. Ystävyyssuhteet vain olivat tulleet siihen rinnalle. Entisaikaan suvun ja perheen rooli oli tietenkin merkittävämpi ja jopa asia, joka saattoi pitää hengissä.

Myös Turun yliopiston biologian professori Virpi Lummaan tutkimukset ovat osoittaneet, että esiteollisessa maatalousyhteiskunnassa paremmin hengissä selviytyivät ne lapset, joilla oli isoäiti lähellä. Vielä nykyäänkin varsinkin Etelä-Euroopassa, jossa hyvinvointivaltio päiväkoteineen ei ole niin vahva, osa isovanhemmista osallistuu paljon lastenlastensa hoivaamiseen. Toisaalta hoiva on kasautunut pienelle joukolle, ja loput ovat vähemmän tekemisissä lastenlastensa kanssa. Kun taas esimerkiksi Suomessa monet isovanhemmat ovat tekemisissä lastenlastensa kanssa, mutta yhteydenpito ei ole niin tiivistä.

Äidinäiti on nykyisissä länsimaissa yleensä eniten tekemisissä lastenlasten kanssa ja suhteet muihinkin äidin puoleisiin sukulaisiin ovat tiiviimpiä. Tähän voivat vaikuttaa myös evolutiiviset syyt, joiden näkökulmasta vanhempien satsausta lapsiin selittää se, että he varmistavat omien geeniensä menestymisen. Käyttäytymistaipumukset, jotka liittyvät hoivaan, olisivat siten syntyneet edistämään geenien leviämistä.

Evoluutio voi siis yhä selittää ihmisen toimintaa, vaikka käyttäytymistaipumusten syntyyn vaikuttaneet olot ovat jo kauan sitten hävinneet.

Sukupolvien ketju

Danielsbacka on ollut toisesta kyselykierroksesta asti mukana Sukupolvien ketju -hankkeessa, jossa on kerätty aineistoa suomalaisten sukulaissuhteista, erityisesti suuriin ikäluokkiin kuuluvilta ja heidän aikuisilta lapsiltaan. Kysymykset käsittelevät mm. yhteydenpitoa, auttamista ja ristiriitoja. Tulosten avulla on voitu tarkentaa esimerkiksi kuvaa suomalaisten sisarussuhteista.

Käyttäytyminen tarttuu ihmisten välillä ja nykyihmiset ovatkin entistä vapaampia ottamaan vaikutteita toisiltaan. Evoluution ja geenien jatkamisen näkökulmasta esimerkiksi syntyvyyden lasku on erikoinen ilmiö. Lasten tekeminen tai tekemättä jättäminen voikin olla sosiaalista matkimista eli tehdään niin kuin muutkin tekevät.

Tätä kysymystä selvittää myös NetResilience-hanke, jossa tutkitaan mm. Sukupolvien ketju -aineistolla, miten sosiaaliset verkostot vaikuttavat syntyvyyteen ja väestön hyvinvointiin.

Kirjoitus perustuu Tiede-lehden 4/2022 artikkeliin Suku pitää pintansa, jonka on kirjoittanut Mikko Puttonen. Sivut 7-11

Lue lisää Sukupolvien ketju -tutkimuksesta Väestöliiton verkkosivuilta.