HS: Suku pysyy, vaikka ystävyydet hiipuisivat

Pitääkö sukulaisiin olla yhteydessä? Ystäviin saatetaan pitää enemmän yhteyttä, mutta sukulaissuhteet pysyvät. Yksi kysymys voi paljastaa ihmissuhteen todellisen merkityksen. Mirkka Danielsbacka valaisee ystävyys- ja sukulaissuhteiden dynamiikkaa Helsingin sanomien haastattelussa

Vielä sata vuotta sitten sukulaissuhteet olivat kirjaimellisesti elintärkeitä. Suku oli maatiloilla työvoimaa ja tarjosi turvaa, jota muualta ei saanut. Nykyään on toisin, ainakin länsimaissa. 1990-luvulla tutkijat jopa ajattelivat, että individualismin ajassa sukulaiset korvautuvat sovituilla sosiaalisilla suhteilla, kuten ystävillä.

Tutkimukset Suomessa ja monissa muissa maissa osoittavat Danielsbackan mukaan, että sukulaisuussuhteet ovat edelleen erilaisia kuin muut sosiaaliset suhteet. Yhteydenpitoa ja hoivaa on sukulaisten parissa enemmän kuin muissa suhteissa, vaikka kulttuuriin ei sisältyisikään velvollisuutta huolehtia sukulaisista. Joissain tapauksissa ystävyyksistä on tullut samanlaisia tai jopa tärkeämpiä kuin sukulaisuussuhteet. Mutta kun tarkastellaan laajoja aineistoja, ei voi sanoa, että sukulaissuhteet olisivat menettäneet merkitystään.

Hyvä uutinen monelle saattaa olla se, että sukulaisuussuhteiden ylläpitäminen ei välttämättä vaadi yhtä paljon aktiivisuutta kuin ystävyyssuhteiden. Tutkimukset osoittavat, että veri todella on vettä sakeampaa. Ystävyyssuhteet voivat hiipua kokonaan, jos yhteydenpito ei ole vastavuoroista, mutta sukulaisuus säilyy. Danielsbackan mukaan sukulaisiin muodostuu erityinen emotionaalinen side. Se voi näkyä velvollisuudentuntona ja huonona omatuntona, jos ei pidä yhteyttä.

”Kaikilla on varmasti yksinäisiä sukulaisia, ikääntyviä, ehkä leskeksi jääneitä. Sellaisessa tilanteessa on hyvä, että joku ajattelee, että pitää pitää yhteyttä”, Danielsbacka sanoo.

Juttu on julkaistu 18.1.2025 ja se on luettavissa täällä