Lapsuudenaikainen yhdessä asuminen vaikuttaa sisarussuhteisiin

Suhteet sisaruksiin ovat pitkäkestoisimpia sosiaalisia suhteita, joiden perusta luodaan usein jo varhaislapsuudessa. Tanskasen ym. tutkimuksessa selvitettiin, kuinka lapsuuden perhetilanne vaikuttaa sisarussuhteiden laatuun vielä aikuisiässä.

Tutkimus osoittaa, että yhdessä asumisen pituus lapsuudessa ja äidin hoiva nuoremmalle sisarukselle ovat yhteydessä emotionaaliseen läheisyyteen ja altruismiin aikuisten sisarusten kesken. Sisarukset, jotka ovat eläneet pidempään toistensa kanssa samassa taloudessa lapsuudessa, raportoivat paremmasta suhteen laadusta aikuisina.

Yhdessä asumisen kesto liittyy voimakkaammin avun antamiseen vastakkaista sukupuolta olevien kuin samaa sukupuolta olevien sisarusten välillä. Täyssisarukset raportoivat aikuisina paremmasta sisarussuhteen laadusta kuin puolisisarukset. Yhdessä asumisen pituuden huomioiminen kuitenkin poistaa täys- ja puolisisarusten välisen eron. Tulokset tukevat oletusta siitä, että lapsuuden yhdessä asuminen vaikuttaa sisarussuhteiden laatuun vielä aikuisiässä.

Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että henkilöt, jotka olivat läsnä silloin, kun heidän äitinsä hoivasi nuorempaa sisarusta tämän ollessa vauva, olivat aikuisiässä läheisempiä ja antoivat enemmän tukea sisaruksilleen kuin ne, jotka eivät olleet läsnä.

Lähde

Tanskanen, Antti O., Mirkka Danielsbacka, and Anna Rotkirch 2021. ”Kin detection cues and sibling relationship quality in adulthood: The role of childhood co-residence duration and maternal perinatal association.” Evolution and Human Behavior, 42:6, 481–490. https://doi.org/10.1016/j.evolhumbehav.2021.05.004