Alhaisen syntyvyyden politiikat: Miksi yksinkertaiset ratkaisut eivät toimi

Stuart Gietel-Basten, Anna Rotkirch ja Tomáš Sobotka toteavat tuoreessa BMJ:n katsauksessaan, että poliitikkojen, jotka haluavat reagoida väestön vähenemiseen ja ikääntymiseen, pitäisi tukea kansalaisten mahdollisuutta päättää lisääntymisestään sekä panostaa inhimillisiin voimavaroihin.

Alhainen syntyvyys ja siitä seuraava väestön ikääntyminen nähdään usein uhkana hyvinvointijärjestelmille, terveydenhuollolle ja taloudelle. Huolenaiheena on, että hyvinvointia on rahoittamassa entistä vähemmän kansalaisia, ja myös järjestelmille kohdistuvat vaatimukset kasvavat.

Esimerkiksi Kiinassa, Intiassa, Turkissa ja Iranissa syntyvyys on 1.3–1.8 välillä. Maailmalla syntyvyys on alle 1.5 jo 46 maassa, joista melkein jokaisella on myös lastensaantiin kannustavaa politiikkaa. Esimerkiksi Venäjä, Unkari, Viro ja Singapore kannustavat naisia synnyttämään tarjoamalla lapsibonuksia, verohelpotuksia ja parantamalla perhevapaita. Ongelmallista on, mikäli lastensaanti nähdään valtion kannalta helppona ja yksinkertaisena “ratkaisuna” väestön ikääntymiseen. Tällöin syntyvyyden lisäämiseen tähtäävä pronatalismi liittyy konservatiivisiin perhearvoihin ja nationalismiin ja sillä voi olla haitallisia vaikutuksia seksuaali- ja lisääntymisterveyteen, ihmisoikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon. Esimerkiksi Iranissa marraskuussa 2021 hyväksytty laki rajoittaa abortin ja ehkäisyvälineiden saantia osana pyrkimystä nostaa syntyvyyttä. Kiinassa taas tuoreimmat politiikat ”sopivan lastensaannin tason” saavuttamiseksi mainitsee keinoksi rajoittaa muita kuin lääketieteellisesti välttämättömiä abortteja.

Valtion tavoitteisiin nojaava pronatalistinen politiikka perustuu usein kyseenalaiseen arvioon väestönkehityksestä. Siksi tällaisella politiikalla ei todennäköisesti onnistuta saavuttamaan tavoitteita. Ensinnäkin pronatalistiset politiikat vaikuttavat usein synnytysten ajoitukseen pikemminkin kuin lopulliseen lapsilukuun. Toiseksi väestön vähenemistä monissa matalan syntyvyyden olosuhteissa, on pahentanut huonojen työllistymismahdollisuuksien aiheuttama maastamuutto. Ei auta, että lapsia syntyy enemmän, jos lapset työikäisiksi tultuaan muuttavat pois.

Pronatalismi ja ihmisten voimaannuttaminen

Alhaisen syntyvyyden politiikan tulisi nojautua Kairon konferenssiin linjauksiin, jotka laadittiin YK:n kansainvälisessä väestö ja kehityskonferensissa vuonna 1994. Kairossa löytyi kansainvälinen ja moraalinen yhteisymmärrys mm. tavoitteellista syntymäpolitiikkaa vastaan. Yhteisillä periaatteilla pyrittiin pienentämään toivotun ja todellisen syntyvyyden välistä kuilua, ja ne onnistuivatkin alentamaan korkeaa syntyvyyttä ja voivat nyt auttaa hallituksia välttämään myös erittäin alhaista syntyvyyttä.

Monissa alhaisen syntyvyyden maissa ihmiset haluavat saada enemmän lapsia kuin lopulta saavat. Syntyvyyspyrkimysten ja perheen todellisen lapsiluvun välinen kuilu – yhdistettynä joissakin maissa korkeaan maahanmuuttoon – ovat usein oireita yhteiskunnallisista ja taloudellisista toimintahäiriöistä, mukaan lukien syrjintä, epätasapainoiset työmarkkinat, sukupuolten epätasa-arvo ja riittämätön sosiaalinen tuki perheille ja nuorille aikuisille. Maat, joissa syntyvyys on alhainen, tarvitsevat laajempaa politiikkaa, jolla tuetaan perheiden tervettä kasvua ja kehitystä. Tuen tulee koskea kaikenlaisia perheitä ja myös maahanmuuttajien sekä heidän perheidensä osallisuutta. Tietyt maat, kuten Saksa, Viro, Moldova ja Uruguay ovat onnistuneesti keskittyneet erityisesti perheystävälliseen politiikkaan ja lasten hyvinvoinnin lisäämiseen.

Vaikka hieman korkeampi syntyvyys voitaisiinkin saavuttaa, väestön ikääntymisen aiheuttamiin suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin on tartuttava nyt, tulevasta syntyvyyden kehityksestä riippumatta. Terveys- ja hyvinvointijärjestelmien kiireellinen uudistaminen on tarpeen väestön ikääntymisen vaatimuksiin vastaamiseksi. Muut väestönmuutoksen ulottuvuudet, erityisesti koulutus ja terveys, lisäävät hyvinvointia ja tuottavuutta ja voivat kompensoida monia väestön ikääntymiseen liittyviä haasteita.

Hallitusten, kansalaisyhteiskunnan ja muiden sidosryhmien tulisi keskittyä väestönmuutoksiin liittyvien keskeisten institutionaalisten haasteiden ratkaisemiseen, jotta kaikki kansalaiset voivat saavuttaa täyden potentiaalista sekä esimerkiksi toivotun lapsilukunsa.

Lue lisää

Gietel-Basten S, Rotkirch A, Sobotka T. Changing the perspective on low birth rates: why simplistic solutions won’t work BMJ 2022; 379 :e072670 https://doi.org/10.1136/bmj-2022-072670