Mirkka Danielsbacka Tehy-lehdessä: ”Ihminen on ultrasosiaalinen eläin, jonka on vaikea pärjätä yksistään. Jo tieto turvaverkon olemassaolosta voi helpottaa elämää”
Tehy-lehti kysyi verkkokyselyssä, millaisia turvaverkkoja tehyläisten ympäriltä löytyy. Vastauksissa mainittiin puoliso, vanhemmat, sisarukset, ystävät, anoppi ja appi sekä omat aikuiset lapset. Jutussa haastateltiin Mirkka Danielsbackaa sosiaalisten suhteiden roolista ihmisten hyvinvointiin.
Niin sanotut turvaverkot ovat yksi sosiaalisuuden muoto. Turvaverkon muodostavat Danielsbackan mukaan ne läheiset, joiden puoleen ihminen kääntyy apua tarvitessaan. Hyvin läheisiä ihmisiä ei voi olla kovin montaa. Vaikka ihmisellä olisi muuten laaja sosiaalinen verkosto, siltä ei yleensä odoteta apua käytännön arjessa. Useimmiten turvaverkko muodostuu esimerkiksi omista vanhemmista, sisaruksista, sukulaisista ja tärkeistä ystävistä.
”Toki turvaverkkojen muotoutuminen on myös persoonallisuuskysymys. Osa kaipaa ympärilleen laajempaa tukiverkostoa, osalle riittää muutama läheinen.”
Turvaverkot nousevat usein esiin lapsiperheistä puhuttaessa. Ne, joilla on pieniä lapsia, kaipaavat turvaverkoiltaan monesti konkreettista lapsenhoitoapua. Aina sitä ei kuitenkaan ole tarjolla. Toisaalta Mirkka Danielsbacka muistuttaa, että jo pelkkä tieto turvaverkkojen olemassaolosta helpottaa. Se, että on edes yksi ihminen, joka voi tulla hätätapauksessa auttamaan, lisää tutkimusten mukaan hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta, vaikka ihminen ei muuten saisi arjessaan konkreettista apua.
Sosiaaliset verkostot voivat olla Mirkka Danielsbackan mukaan monimuotoisia. Yhteistä niille kaikille on, että ne vaikuttavat merkittävästi yksilöiden hyvinvointiin kaikissa elämänvaiheissa. Turvaverkot säilyvät tärkeinä läpi elämän, vaikka niiden merkitys muuttaakin muotoaan.
”Esimerkiksi opiskelijoille vanhemmat voivat olla tärkeä rahallinen tuki, mutta emotionaalisesti suhde vanhempiin saattaa olla etäisempi. Tässä elämänvaiheessa korostuu ystävien merkitys”, Danielsbacka sanoo.
Myös yhteiskunta ja hyvinvointivaltio voi muodostaa turvaverkon. Resurssien ja tarpeiden yhteensovittamisessa on kuitenkin vakavia haasteita.
”Mitä enemmän palveluita karsitaan ja mitä huonompaan kuntoon ne menevät, sen enemmän hoivavastuu siirtyy takaisin perheille. Lapset ja vanhukset eivät täältä mihinkään katoa, vaan heidät on hoidettava edelleen”, Mirkka Danielsbacka sanoo.
Juttu on julkaistu 7.8.2024 ja voit lukea sen täältä.