Isovanhempipuolilta saadaan vähemmän tukea kuin biologisilta isovanhemmilta

Avioerojen yleistyminen sekä vanhempien että isovanhempien sukupolvissa on johtanut siihen, että yhä useamman lapsen perheeseen kuuluu sekä biologisia isovanhempia että isovanhempipuolia. Vaikka biologisten isovanhempien tukea on viimeaikaisessa kirjallisuudessa tarkasteltu perusteellisesti, isovanhempipuolien tukeen keskittyviä tutkimuksia on edelleen vähän.

Pettayn ym. tutkimuksessa arvioitiin saksalaisella väestöaineistolla isovanhempien (N = 4238) ja isovanhempipuolien (N = 486) antamaa taloudellista tukea ja lastenhoitoapua.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että isovanhempipuolet investoivat lapsenlapsiinsa vähemmän kuin biologiset isovanhemmat. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, isovanhempipuolien pidempi yhdessä asumisen kesto vanhempien kanssa näiden ollessa lapsia ei lisännyt tai vähentänyt tukea.

Erillään asuvien biologisten isovanhempien tuki sen sijaan kasvoi sitä mukaa, mitä pidempään he asuivat yhdessä vanhempien kanssa. Isovanhempipuolien antamaa tukea koskevan vähäisen kirjallisuuden mukaisesti nämä tulokset osoittavat, että parisuhteeseen panostaminen saattaa olla isovanhempipuolen antaman tuen tärkein motiivi.

Tutkimuksen mukaan näyttää siis siltä, että isovanhempipuolet tarjoavat suhteellisesti vähemmän taloudellista tukea ja apua lastenhoidossa kuin biologiset isovanhemmat. Väestön ikääntyessä ja väestörakenteen muuttuessa isovanhempipuolien määrä lastenlasten elämässä todennäköisesti lisääntyy ja tarvitaan lisää tutkimusta isovanhempipuolien roolista perheissä.

Lue lisää

Pettay JE, Coall, DA, Danielsbacka M & Tanskanen AO. (2024). The role of mating effort and co-residence history in step-grandparental investment. Evolutionary Human Sciences. https://doi.org/10.1017/ehs.2024.17